Petun Retropelihelvetti / Petu's retrogamehell: My personal MEGALOOT!

Aloitin kiertelemään kirppareita melkein heti keräilyn alkuvaiheessa. Aika heikosti sieltä yleensä tavaraa löytyy, lähinnä sitä NHL:ää Playstation 2:lle, ja sekin joskus hinnoiteltu ihan päin helvettiä. Jotain hyviäkin löytöjä on tullut tehtyä, muutamia Mega Driven ja Nintendo 64:n pelejä, Playstation 1 pelejä ja Tampereelta yhdeltä kirppikseltä löytyi Commodore 64 alkuperäisessä laatikossa, hintana oli huikeat 5 senttiä.

Kirppislöytöjä

Kirppiksiä kierrellessäni jätin ostoilmoituksia pelikonsoleista kirpputorien ilmoitustauluille. Sitä kautta sitten löysinkin oman henkilökohtaisen jackpotin alkukesästä 2015. Olin jättänyt lapun Seinäjoelle eräälle kirpputorille, josta tämä ystävällinen herra Nurmosta oli numeroni napannut. Puhelinkeskustelu meni suurinpiirtein näin:

Nurmo: Hei! Näin ilmoituksesi eräällä kirpputorilla Seinäjoella, ostat siis vanhoja pelikonsoleita?

Minä: Juu kyllä ostan.

Nurmo: Keräätkö Playstation ykkösiä?

Minä: Juu kyllä kerään... Minkälainen paketti sulla olis?

Nurmo: No mulla olis sellanen 50-60 kappaletta (Tässä vaiheessa ajattelen, että on siinä miehellä pelejä, tämä on varmaan kallis paketti...)

Minä: Ai pelejäkö? Mitäs kaikkia pelejä tuossa on?

Nurmo: Ei ne ole pelejä, ne on konsoleita... Pelejä on varmaan joku 8 laatikollista. (Tässä vaiheessa meinaan pudota jakkaralta, tämä on varmaan ihan saatanan kallis paketti...)

Minä: Mistä ihmeestä sulle on kertyny noin paljon Pleikkareita?!?

Nurmo: Maahantoin Playstation 2:sia kun se tuli markkinoille ja otin noita ykkösiä sitten vaihdossa. Kakkonen myi kuin häkä, eikä kukaan enää ostanut noita vanhoja Pleikkareita, joten ne jäi mulle sitten varastoon. Oon niitä koittanut joskus kaupitellakkin Huuto.netissä, mutta ei niistä kukaan ollut kiinnostunut (toim. huom. ONNEKSI!)

Minä: No minkäslaista hintaa oot ajatellu koko läjälle? (Ynnäilen pikaisesti päässäni mitä tämä lysti saattaa kustantaa... Ei perkele, mulla ei oo niin paljoa rahaa...)

Nurmo: No jos 200€ annat, niin saat hakea pois...

Minä: SOVITTU! KOSKA SAA TULLA HAKEMAAN!!! (Sisäisiä riemunkiljahduksia!)

Herra Nurmosta lupasi vielä katsoa kaikki varastonsa läpi, kun hänellä kuulemma tätä tavaraa oli ripoteltuna vähä sinne sun tänne ja hän lupasi ilmoitella minulle kun tavarat on kasassa. Malttamattomana odottelin n. 3 viikkoa... Perkele... Olikohan hän unohtanut... Sitten puhelin soi...

Nurmo: Noniin, mä oon nyt saanu kaikki tavarat kasaan. Saatko pakettiautoa jostain, tuota tavaraa on meinaan niin paljon, että ei mahdu muuten kyytiin? Löysin muitakin konsoleita kuin Pleikkareita, oli Segaa ja joku Amigakin... (Sisäistä suoraa huutoa!)

Pikkuveljellä on onneksi iso paku, joten pikainen puhelu hänelle ja karautamme Nurmoon. Miehen eteisessä odottaa perkeleellinen laatikkovuori kaikennäköistä pelikamaa. Niitä siinä sitten kanniskellaan tovi autoon, samalla yritän kurkkia mitä kaikkea laatikoissa on. Näytän varmaan ihan idiootilta, kun hymy korvin saakka, pälyilen jokaista laatikkoa.

Kamat pakussa...

Omistan vanhan omakotitalon, jota oli tarkoitus rempata kesälomalla... Kuinka väärässä olinkaan, tämä kasa vei suurimman osan lomastani. Kaikki piti käydä läpi, lajitella, testata yms. Alla kuvia lajitteluprosessista ja kaaoksesta pelihuoneessa... :)